Yhdeksän menetelmää
Sravanam, Kirtanam, Smaranam, Pada-sevanam, Archanam, Vandanam, Dasyam, Sakhyam, Atma-nivedanam
Vaikka antaumuksellisen palvelemisen yhdeksän menetelmää ovat hierarkisessa järjestyksessä, jokainen menetelmä on itsessään täydellinen.
Kunkin tekstin perässä on kerrottu henkilöstä joka on täydellistänyt kyseisen menetelmän ja kirja josta kyseinen aihe löytyy.
sravanam
- Korkeimmasta kuuleminen ja lukeminen. Bhaktin menetelmä on laskeutuva, tarkoittaen että tieto siirtyy korkeammalta
alemmalle tasolle, viisaammalta oppilaalle. Kuuleminen on tärkein tapa saada tietoa, siksi on oleellista opetella hyväksi kuuntelijaksi. Äänivärähtelyn mukana siirtyvät
myös tiedon hienojakoiset muodot kuten intentio. Tämän vuoksi ei ole hyvä kuunnella mitään epämääräisellä tai huonoenteisellä
intentiolla tuotettua ääntä, sillä kaikki ääni vaikuttaa meihin. Lukeminen
lasketaan kuuntelemiseen, sanat toistetaan mielessä ja kuullaan mielessä.
- Kun kuningas Pariksit sai tietää kuolevansa seitsemän päivän kuluttua, hän asettui Gangesin rannalle oppilaaksi kuulemaan Korkeimmasta suurilta pyhimyksiltä ja saavutti näin ihmiselämän täydellistymän: paluun Korkeimman luokse henkiseen maailmaan. Srimad Bhagavatam, 1. laulu
kirtanam
- Pyhän äänen toistaminen, laulaminen sekä Korkeimmasta puhuminen. Mantrameditaatio on bhaktijoogan harjoituksista tärkein. Sanotaan että tänä aikakautena Korkein on henkilökohtaisesti läsnä pyhässä äänivärähtelyssä ja kun toistamme Hänen nimiään, seurustelemme silloin suoraan Hänen kanssaan. Pyhää ääntä voi toistaa mielessä tai ääneen, yksin tai yhdessä, missä ja milloin vain - kunnioittavasti tietenkin. Kirtanam toteutuu aina kun meditoimme pyhiä nimiä, laulamme kirtanaa tai kerromme eteenpäin Korkeimmasta oppimiamme asiota.
- Sukadeva Gosvami oli edellisessä elämässään kuullut Srimad Bhagavatamin itse Herra Shivalta ja Sri Vyasadevalta ja juuri Hän oli tuo henkilö joka toisti nämä pyhät opetukset Pariksit Maharajalle Gangesin rannalla. Tarkkaavaisesti kuulemalla ja jälleen toistamalla Hän saavutti ihmiselämän täydellistymän. Srimad Bhagavatam, 1. laulu
smaranam
- Korkeimman jatkuva muistaminen. Pyrkimys ja halu oppia aina vain lisää Korkeimman käsittämättömyydestä tukevat tätä hyvin korkean edistyksen tasoa, jonka voi kiteyttää bhaktin tärkeimpään ohjeeseen: Muista aina Korkein, älä koskaan unohda Korkeinta.
- Prahlada Maharaja sai kuulla kohdussa ollessaan kuinka suuri pyhimys Narada Muni opetti hänen äidilleen pyhiä kirjoituksia. Prahlada Maharaja syntyi mahtavan ateistidemoni Hiranyakashipun pojaksi, eikä hän edes syntymän hetkellä unohtanut kuulemaansa. Vain viisi-vuotiaana hän uhmasi koko maailmankaikkeutta hallussa pitävää isäänsä pitäytymällä Herran palvojana vaikka demoni-isä yritti surmata vääräoppisen poikansa surutta. Prahlada-pojan vankkumaton usko sai vihdoin aikaan pelottavan Nrisinghadevan ilmestymisen ja Nrsinghadeva surmasi Hiranyakasipun Prahladan silmien edessä. Prahlada Maharaja muisti Herran joka hetki ja saavutti näin ihmiselämän täydellistymän. Srimad Bhagavatam, 7. laulu
pada-sevanam
- Palvelusasenne. Korkeinta miellyttää enemmän se, että me ilahdutamme Hänen bhaktojaan, kuin että ilahduttaisimme suoraan Häntä itseään. Kun sitoudumme toimillamme osoittamaan kunnioitusta ja palvelemaan kaikkia bhaktoja, etsimään virheitä vain itsestämme ja pysymään nöyrinä kaikissa tilanteissa, alkaa pada-sevanam toteutua elämässämme.
- Laksmidevi, onnenjumalatar, on Herra Narayanan vaimo ja tunnettu omistautumisestaan Herran lootusjalkojen palveluun pada-savanam hieromalla aina Herran lootusjalkoja. Ihanteellisena vaimona hän samalla hoitaa Herran talousasioita, valmistaa Herralle herkullisia ruokia, siivoaa Herran asuntoa ja huolehtii Herrasta monin tavoin. Srimad Bhagavatam, 4. laulu
arcanam
Ritualistiset toimitukset pienellä kotialttarilla tai suurissa temppeleissä sisältyvät arcanamin menetelmään ja niiden tarkoitus on ilahduttaa Korkeimman aisteja. Arcanam on bhaktijoogan vastine Patanjalin joogan pratyaharalle. Pratyaharassa aisteja pyritään hallitsemaan vetämällä niitä sisäänpäin kuin kilpikonna omia raajojaan. Bhaktijooga sen sijaan tarjoaa aisteille yliaistillista tekemistä arcanamin muodossa, sitoen kaikki aistit työskentelemään epäitsekäällä, omaa aistinautintoa tavoittelemattomalla tavalla.
- Prthu Maharaja oli mahtava Vaisnava-kuningas, joka huolehti kansalaistensa hyvinvoinnista esimerkillisesti ja suoritti valtakunnassaan täydellisiä veedisiä rituaaleja ja uhrimenoja. Näiden hurskaiden toimien vuoksi Prthu Maharaja sai vieraakseen neljä Kumaraa, jotka hän otti vastaan kirjoitusten ohjeiden mukaisesti ilahduttaen heitä suuresti. Kuninkaan suorittaessa kaikki nämä velvollisuutensa täydellisesti hän saavutti puhtaan antaumuksellisen palvelun tason ja ihmiselämän täydellistymän. Srimad Bhagavatam, 4. laulu
vandanam
- Rukoileminen. Jokainen pyhän äänen toistaminen, mantra, on itsessään rukous. Voimme myös rukoilla omin sanoin tai käyttäen apuna Pyhimysten rukouksia. Pyhistä kirjoista löytyy paljon rukouksia, joita voimme lähestyä joogaharjoituksen tavoin: toistamalla samaa rukousta säännöllisesti sen syvyys alkaa vähitellen paljastua ja voimme päästä käsiksi rukouksen tunneytimeen. Bhaktiperinteessä ilmaistaan paljon kunnianosoituksia guruille ja nämä voidaan nähdä ylistys- tai kiitosrukouksina henkilöille, jotka Korkeimman edustajina ohjaavat meitä kohti Korkeimman tuntemista.
- Akrura oli Vrsni dynastian ylipäälikkö ja sai kerran Kamsalta tehtäväkseen lähteä Vrindavanaan tapaamaan Krishnaa ja Balaramaa. Koko matkan ajan Akrura ajatteli Krishnan ihmeellisiä leikkejä ja oli vakuuttunut siitä että kun hän tapaisi Herran, Herra näkisi hänen sydämensä puhtauden ja antaumuksen ja ottaisi hänet vastaan syleillen. Akrura saavutti täydellistymän yksinkertaisesti rukoilemalla vilpittömästi kaikesta sydämestään Herraa. Srimad Bhagavatam, 10. laulu
dasyam
- Korkeimman henkilökohtainen palveleminen. Dasyam on mahdollista vain kaikkein puhtaimmille sydämille ja se vaatii ymmärrystä Korkeimman persoonallisuudesta. Dasyamin saavuttanut hyvin edistynyt bhakta löytää jokaisessa tilanteessa keinoja palvella Korkeinta eikä toivo mitää muuta kuin saada jatkaa tätä palvelemista vaikeistakin olosuhteista riippumatta. Henkisen opettajan ja kaikkien bhaktojen palveleminen on suurinta yliaistillista iloa dasyamin saavuttaneelle.
- Hanuman oli mahtava apinataistelija. Palvellessaan kuningas Ramaa hän joutui monenlaisiin vaikeuksiin, mutta myös tuskallisina kidutuksien hetkinä Hanuman koki ekstaattista sisäistä onnea saadessaan vain omistautua Herran palvelemiseen ja rukoili Herralta, että saisi pysyä Hänen palvelijanaan ikuisesti. Ramayana
sakhyam
- Krishnan ystäväksi tuleminen. Sakhyam on intiimi, henkilökohtainen, muodollisuuksista vapaa suhde Korkeimpaan ja se on mahdollinen hyvin edistyneille puhdassydämisille bhaktoille.
- Arjuna oli Krishnan ystävä. He jakoivat kaiken kuten ystävät, Arjuna puhui Herralle kuin ystävälle ja jopa komensi Herraa tämän toimiessa Arjunan vaunujen ajajana Kuruksetran taistelussa. Herra nauttii suuresti saadessaan olla bhaktan ystävä ja haluaa täten itse palvella puhdasta bhaktaansa kuten rakkainta ystävää. Bhagavad Gita
atma-nivedanam
- Kaiken luovuttaminen Korkeimmalle. Siis kaiken: omaisuuden, kehon ja mielen, sydämen. Sellainen suuri sielu, joka edistyy atma-nivedamin tasolle ei pidä itsellään enää mitään, vaan katsoo olevansa Korkeimman omaisuutta ja palvelee Herraa tällä korkealla tasolla täynnä ekstaattista hurmiota. Uhraamalla kaiken Herralle, hän ei kuitenkaan menetä mitään, vaan päinvastoin saavuttaa kaikkea sellaista, mitä ei muuten olisi koskaan osannut edes odottaa.
- Bali Maharaja on atma-nivedamin henkilöitymä. Demoninen Bali Maharaja omisti kerran kaikki maailmankaikkeuden planeetat. Monien tapahtumien seurauksena Herra Vamana tekeytyi köyhäksi bramiiniksi ja pyysi kuningas Balilta kolmen askeleen verran maata. Kahdella askeleella Herra ylitti koko maailmankaikkeuden ja kolmannen askeleen Hän asetti Bali Maharajan pyynnöstä tämän pään päälle. Näin Bali Maharaja luopui kaikesta maallisesta omaisuudestaan ja antautui Herralle täydellisesti. Myöhemmin Herran lahjoitti Bali Maharajalle lukemattomia henkisiä rikkauksia. Srimad Bhagavatam 5. laulu